Elämää Hiuskarvan Varassa

Morsiamen tarina I & J

Kampaus Noora Sagulin & meikki Tiina Tuomi

Kaunis lauantaiaamu, tätä aamua ja päivää ollaan suunniteltu ja odotettu. Kello soi klo 06.00 eikä ollenkaan väsytä. Koko kesän askartelut ja muut häävalmistelut saavat kruununsa tänään. Koko kesä on mennyt enemmän tai vähemmän häävalmisteluja tehdessä. Välillä on loppunut tahdonvoima että kaikki saadaan valmiiksi, mutta onneksi perheen ja ystävien tuella kaikki saatiin tehtyä.

Aamu alkoi aamiaisella, marjoilla, tuoreilla hedelmillä ja kahvilla. En ollut kerennyt jännittää itse naimisiin menoa, vaikka mitä siinä on jännittämistä. Menen kuitenkin naimisiin ihmisen kanssa, jonka vierestä haluan herätä joka aamu tästä eteenpäin.
Molemmille kaasoille ja minulle oli varattu kampaukset ja meikit Headlinesta Katrineholminkadulta. Kun pääsimme liikkeeseen jännitys oli poissa, kaasot olivat ottaneet mukaan meille kuohuviiniä, jota siemailin kun odottelin vuoroani. Liike täyttyi pikkuhiljaa päivän aika sukulaisistani ja ystävistäni. Toinen kaasoistani on samassa työpaikkassa ja hän sai kunnian tehdä hääkampauksen minulle. Hän on ollut luottokampaajani jo vuosia. Luotto on kova:)
Tukat tötteröllä ja meikit valmiina lähdimme kohti minun vanhempieni kotia. Miten ihmisellä voi olla näin kaunis olo. Äiti oli tehnyt meille ruoat valmiiksi vaikka ruokahalu ei ollut mitenkään kova. Pakko oli syödä ettei rupea heikottamaan.. Jännitys alkoi taas ilmestymään kun kellon viisarit menivät ”nopealla” tahdilla eteenpäin. Kello alkoi lähenemään klo 16:sta ja meidän pitäisi lähteä ajelemaan kohti Yliskylän kirkkoa, missä vihkiminen tapahtui. Meillä oli vielä runsaasti aikaa. Minä, äiti ja iskä ajoimme yhdessä kirkolle. Kaikki häävieraat eivät olleet päässeet vielä kirkkkoon sisälle. Minä odotin autossa, ettei minua nähdä.
Oli aika nousta autosta ja kävellä kirkolle päin, jännitti niin paljon.
Olimme kirkon ovella siskoni lapset 1.5v ja 7v kävelivät kirkon käytävää ennen meitä. Suntio kysyi onko kaikki valmista, vastasin kyllä!
Keunen Hamburg Song alkoi soimaan, näin meidän ystävät ja sukulaiset. Onnenkyyneleet täyttivät silmäni, näin puolisoni ja jännitys unohtui; iskä ja puolisoni löivät yläviitoset kirkonkäytävällä. Meillä oli maailman paras pappi, rento ja juuri meidänlainen. Vihkiseremonia oli kaunis ja koskettava. Juuri sellainen kun halusimme. Vihkiseremonia oli ohi ja kirkossa alkoi soimaan Pharrell Williams – Happy.
Astuimme kirkosta ulos ja saippuakuplat täyttivät ilman. Hääjuhlamme oli Kalliolaakson Linnassa. Häävieraat odottivat muurilla tervettuliaismaljat kädessä. Otimme vastaan maljat parvekkeelta muurin toisesta tornista. Ihanaa, että saimme aurinkoisen ilman ja voisimme tehdä kaiken alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ihana ympäristö teki juhlista kauniit ja onnelliset. Lapset juoksivat pitkin maita ja mantuja:) Meidän perheessä on ollut aina tapana esittää musiikkiesityksiä tälläisissä tilaisuuksissa. Minä en pitänyt perinteistä puhetta sulhaselle, vaan lauloin ja soitin Skandinavian music groupin – Ilman Sinua Olen lyijyä iskän ja siskoni kanssa. Paljon onnenkyyneliä virtasi puheiden ja esitysten aikana. Kaikki oli ikimuistoista.
Ruoka ja juoma virtasi koko juhlan ajan. Juhlat onnistuivat jokaiselta kantilta katsoen. Juhlapaikka oli mahtava ja ruoka oli hyvää. Tietenkin kaikki tärkeät ihmiset ovat paikkalla. Ihanat puheet sulhaselta, iskältä ja bestmanilta. Minulle jäi yhtenä kohokohtana häätanssi- puolisoni on nuoruudessaan tanssinut kilpatanssia, joten minulla oli siitä pienet paineet. Kaikki kuitenkin onnistui, jopa vaihtoaskeleet.. Häätanssin kappaleena bändimme soitti Cristina Perrin Thousands Years.
Toinen rakkaista kummilapsistamme 1.5v tempaisi tanssilattialle kanssamme. Hän teki tansistamme kaikista parhaimman. Hän puhui tanssistamme vielä kuukausia myöhemminkin. Illan hämäryys siirtyi yöhön. Bussit tulivat hakemanaan vieraat klo 01.00. Me jäimme juhlapaikalle yöksi. Toisessa muurin tornissa on morsiussviitti ja katolla poreallas. Vaikka itse olin ollut melkein 20h hereillä en antanut väsymyksen haitata.
Täysin kirkas taivas ja täysi hiljaisuus.
What’s standing in front of me
Every breath,
Every hour has come to this
Iida & Juuso 6.8.2016
#miniörkit