Elämää Hiuskarvan Varassa

Voit kutsua minua Rouvaksi

Hääkampaus ja meikki: Salon Headline/ Neea Hartman

Kuvat: Kristiina Paju/ Kristiina Paju Photography

Morsiamen tarina

Tapasin mieheni hieman yli viisi vuotta sitten, ja menimme kihloihin uutenavuotena 2016. Häitämme tanssittiin alle kaksi viikkoa takaperin lauantaina 20.5.2017. Tämä oli ikimuistoinen päivä, jota seurasi ikimuistoinen häämatka. Häissä ja avioliitossa tärkeintä ja ihaninta on oma puoliso ja yhteinen taival. Sitä seuraa juhla lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa, herkullinen ruoka, ilahduttava ja itkettävä ohjelma sekä toivottavasti ikimuistoiset kuvat, joita voi vaalia vuosikymmeniä. Sen verran tunnustaudun neidiksi, että halusin hääpäivänä näyttää mahdollisimman kauniilta – halusin tuntea oloni kauniimmaksi kuin koskaan ja katsoa hääkuvia joskus vuosien päästä tyytyväisenä. Täydellisen morsiuslookin haku alkoi tietynkin morsiusmekosta. Tiesin etukäteen, että haluan jotakin pitsistä tai pitsinomaista, kapeaa ja helpostilaskeutuvaa helmaa ilman vanteita tai tyllejä sekä jotkut hihat tai vastaavat. Rakastuin myös avoinselkäisiin mekkoihin. Halusin tyylini olevan ajaton ja klassinen. Kaikki valinnat noudattivat sitä linjaa.

Headline oli minulle entuudestaan tuttu yritys, joten varasin hääkampauksen ja häämeikin heiltä. Hääpäivänä myös siskoni ja äitini tulivat kanssani juhlakampauksille. Minun toiveeni hääkampauksesta oli ”suttunuttura”, joka toisinsanoen on vähän vähemmän sliipattu niskanuttura, josta saisi vapautua vähän suortuvia kasvoille. Headlinen Neea auttoi visualisoimaan toiveeni ja hääkampaukseen ”nyöritettiin” hiusosioita, joilla saatiin liikkuvan ja rennon näköinen kampaus tinkimättä kuitenkaan kestävyydestä.

Hääpäivän aamuhälinät

Saavuimme Headlinen Turun kampaamoon aamulla 9.30. Äitini ja siskoni olivat varanneet meille lasit kuohuvaa samalla kun Headlinen osaava henkilökunta teki meistä juhlakelpoisia. Aloitimme hääkampauksellani johon kuului mm. omista hiuksista tehty ”niskatyyny”, johon kiinnitettiin loppusuortuvan nutturaan, hiusten kreppaaminen ja kihartaminen volyymin saamiseksi ja loputon 150miljoonan hiuspinnin urakka, jota yhdessä Neean kanssa naureskelimme. Neean ehdotuksesta olin myös ostanut hääviikolla vielä pienet koristeet kampaukseen. Minulla oli hääpäivänä huntu, mutta tiesin etten viihdy siinä iltaan saakka – Neean huomio olikin aika osuva siitä, että hunnun lähtiessä kampaus saattaa kaivata jotakin koristetta ollakseen ilman huntuakin ”morsiusmainen”.

Hääkampauksen jälkeen siirryimme häämeikin tekoon.

Häämeikkivisioni oli klassinen meikki, jossa ei pelattaisi erivärisillä luomiväreillä tai smokey eyes-tekniikalla, vaan otin ripsienpidennykset ennen häitä, ja silmiä varjostettiin ja rajattiin ruskean sävyillä sekä mustalla linerilla. Kasvoja varjotettiin hieman ja poskipunat laitettiin kohdilleen. Huulipunan metsästys oli oma tuskainen projektini, joka alkoi jo kuukausia ennen häitä (usko pois). Koemeikissä minulla oli vielä mukana eri huulipuna, mutta 2 viikkoa ennen häitä törmäsin kaupassa täydelliseen sävyyn, joka tarttui mukaan. Huulipunaa lukuunottamatta meikki toteutettiin Headlinessä käytettävien Jane Iredale- mineraalimeikkisarjan tuotteilla. Mineraalimeikki tuntuikin päivän myötä kasvoilla todella kevyeltä ja kesti se kyyneleitäkin.

Hääjuhla

Vihkiseremoniamme toteutettiin Piikkiön kirkossa, ja Piikkiössä sijaitsi myös juhlapaikkamme. Seremonia sujui jännityksestä huolimatta mainiosti – siskoni oli etukäteen kertonut että kirkon jälkeen jännitys helpottaa kyllä, ja niin se tekikin. Pelkäsin kirkon oven takana seistessäni isäni käsipuolessa, että kompastuisin käytävällä tai aivastaisin alttarilla. Pelkäsin, että tiputan puolison sormuksen sitä laittaessa tai teen jotakin muuta hölmöä. Kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti – me saimme toisemme perheen, ystävien ja sukulaisten edessä. Lähdimme kirkolta saippuakuplasateessa kohti juhlapaikkaa.

Juhlaamme sävytti herkullinen ruoka, läheistemme puheet sekä minun ja puolisoni omat puheet toisillemme sekä perinteinen häätanssi, morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto, sekä tanssiminen. Pyrimme seurustelemaan vieraiden kanssa niin paljon kuin mahdollista, mutta hääpäivä on aina liian lyhyt. Vaikka en amerikkalaisia prinsessahäitä tai jumbotron-kosintoja kaipaakaan, yhtä asiaa suurissa jenkkihäissä hieman kadehdin; 3 päiväisiä Hamptons juhlia tai muita vastaavia. Hääpäivä menee aina liian nopeasti 🙂

Vinkkini kaikille naimisiin meneville on kliseinen, mutta kuitenkin niin totta; nauti päivästäsi.

Kaikkia osallistujia ja taustajoukkoja kiittäen N&N 20.5.2017